Vaikeudet sisältävät aina mahdollisuuksia
Arjen arkki -hankkeen ensimmäisen vuoden aikana minulle on tullut usein mieleeni teemaan liittyvä menestystarina 1900-luvun alkupuolelta. Näin Joulun alla, uuden vuoden vastaanottoon valmistauduttaessa haluan jakaa sen kanssanne.
Nuori Clarence vei tyttöystävänsä picnicille läheiselle järvelle. Clarence oli pukeutunut korkeakauluksiseen pukuun. Tytöllä oli yllään pitkä leninki; kädessään hänellä oli vaatteiden väreihin sointuva päivänvarjo.
Samalla kun Clarence souti työläästi kuumassa auringossa, hänen nuori naisystävänsä rentoutui päivänvarjon alla - suloisena ja naisellisena. Soutaessaan Clarence ei voinut olla aistimatta tytöstä huokuvaa jasmiinihajuveden tuoksua.
Kuumasta auringosta ja kasvoillaan helmeilevistä hikipisaroista huolimatta Clarence vaipui tytön kauneuden edessä lähes hypnoosiin - hän ei voinut olla tuijottamatta tytön sinisiä silmiä ja pitkiä silmäripsiä, säteilevää hymyä, joita päivänvarjokaan ei pystynyt peittämään.
Viimein he saapuivat päämääräänsä, järven keskellä olevalle pienelle saarelle. Clarence veti veneen rantaan ja auttoi sitten tyttöystävänsä turvallisesti rannalle.
Kun Clarence oli asetellut heidän tavaransa varjoisan puun alle, tyttö alkoi puhua hänelle pehmeästi kuiskaten. Clarence rakasti hänen ääntään ja kuunteli hänen jokaista sanaansa. "Rakas, unohdit jäätelön", tyttö kuiskasi.
"Jäätelön", mutisi Clarence, mutta muisti sitten heidän suunnitelleen syövänsä jäätelöä jälkiruoaksi.
Clarence astui takaisin veneeseen, pyyhki jo valmiiksi hikeä otsaltaan ja souti kunnes oli taas vastarannalla. Hän löysi kaupan, osti jäätelön ja souti jälleen saareen. Hän nousi veneestä, laahusti ylös rinnettä ja pääsi vihdoin takaisin puun viileään katveeseen, jossa hänen tyttöystävänsä odotti häntä.
Tyttö katsoi jäätelöä, sitten Clarencea. Hän räpytteli syvänsinisiä silmiään ja kehräsi: "Clarence rakkaani, sinä unohdit suklaakastikkeen."
Rakkaus saa ihmisen tekemään outoja asioita. Niinpä Clarence nousi taas veneeseen, souti järven poikki, meni takaisin kauppaan, osti suklaakastiketta ja palasi saareen.
Tyttöystävä katsoi häntä jälleen syvänsinisin silmin ja sanoi pehmeällä äänellä: "Voi Clarence rakkaani, haluaisin niin kovasti jäätelön kanssa mansikoita". Clarence huokaisi syvään. Huolimatta keskipäivän kuumasta auringosta, hän nousi veneeseen, souti rannalle, haki kaupasta mansikoita ja alkoi taas soutamaan kohti saarta hikipisaroiden valuessa ohimoilla ja selässä. Puolivälissä matkaa hän pysähtyi. Hän istui veneessä pitkän tovin tuijottaen horisonttiin. On varmasti olemassa jokin parempikin tapa.
Ennenkuin aurinko sinä päivänä laski, Clarence Evinrude oli keksinyt perämoottorin.
Noin 95 % ihmisen elämää helpottavista keksinnöistä ja löydöistä on tehty silloin, kun elämä on tuntunut erityisen raskaalta ja vaikealta. Tämä johtuu siitä, että on aina olemassa ihmisiä, jotka etsivät uusia mahdollisuuksia, olivatpa olot kuinka synkkiä tahansa. He etsivät tapoja kääntää kriisit mahdollisuuksiksi.
Hyvää Joulua ja uusien mahdollisuuksien vuotta 2013.
Ville "VeeVee" Virtanen
verkostokoordinaattori
ps
Clarence muuten myöhemmin avioitui saarelle iltapäiväksi jättämänsä tytön kanssa.
- - -
Ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkosto
www.alpo.fi/henkilosto
- - -
