Kun kuningas Kustaa III perusti Tampereen vapaan ammatinharjoittamisen mallikaupungiksi syksyllä 1779, hän luonnollisesti lähetti seudulle ritarinsa veroja keräämään. Joulun alla tuo ritaripartio saapui Tammerkosken kartanon maille pystyttäen leirin Tammerkosken alajuoksulle, suvannon rantaan. Kaupungin keskustasta leiripaikalle johtavan väylän he nimesivät hallitsijalleen uskollisina Kuninkaankaduksi. Illan hämärtyessä ritarit nauttivat leiritulen äärellä illallisen ja nukahtivat Tammerkosken kohinaa kuunnellen.
Aamulla, ritareiden nauttiessa aamiaista, he kuulivat matalan, voimakkaan äänen käskevän heitä: "kerätkää kosken suvannosta reppunne täyteen veden huuhtomia kiviä. Kerätkää niin monta kiveä, kuin saatte reppuihinne mahtumaan ja retkenne päättyessä huomaatte olevanne yhtäaikaa iloisia ja haikeita." Ritarit katsoivat toisiaan hämmentyneinä, mutta toimivat kuten ääni oli heitä kehoittanut. He keräsivät reppunsa täyteen kiviä ja lähtivät sen jälkeen suorittamaan kuninkaan antamaa tehtävää.
Ritareiden suoritettua heille annetun tehtävän, oli aika lähteä kotimatkalle Joulun viettoon. Heidän viettäessään retkensä viimeistä leiri-iltaa nuotion loisteessa, huomasivat he reppuihinsa retken alussa kerättyjen harmaiden pienten kivien muuttuneen jalokiviksi. Reput olivat täynnä kultaa, hopeaa ja timantteja. Kivien loiste oli häikäisevä. Kuten ääni oli luvannut, ritarit tulivat hyvin iloisiksi. He olivat nyt rikkaita. Toisiaan katsellen he tunsivat myös haikeutta, sillä olisihan reppuihin varmasti mahtunut vielä muutama kivi lisää.
Samalla tavalla Ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkosto -hankkeessa eletään nyt rikkauden ilon ja haikeuden hetkiä. Hankkeen aikana olemme kohdanneet monia aikaisemmin meille tuntemattomia ihmisiä. Ihmisten kanssa työskentely on opettanut paljon ja lisännyt luottamusta ja ystävyyttä. Hankkeen toteuttajina olemme nyt rikkaita, sillä meillä on paljon uusia arvokkaita suhteita, jalokiviä. Olemme myös haikealla mielellä, sillä hankkeen aikana olisi varmasti voitu kohdata vielä muutama ihminen enemmän.
Tämä tarina ei kuitenkaan pääty perinteiseen lauseeseen "sen pituinen se". Vaikka hanke päättyy 31.12.2011, toiminta jatkuu ja uskomme toiminnan tulevina vuosina hiovan olemassa oleviin jalokiviin lisää kiiltoa ja tarjoavan tilaisuuksia täyttää reppua myös uusilla kivillä. Uuden ihmisen kohdatessaan ei voi tietää millainen jalokivi suhteesta voi ajan kanssa hioutua.
Ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkoston koordinaattorit
Pasi ja VeeVee
toivottavat kaikille uutiskirjeen lukijoille ja verkoston toimijoille
Hyvää Joulumieltä ja iloisen kohtaamisten vuotta 2012.
